Musta lista maanpettureista

Ruotsissa on jo aloitettu hyvää vauhtia luomaan tarkkaa listaa maanpettureista. Tarkat osoitetiedot jne. kaikki julki, kas tähän tapaan. Tästä se lähtee. Taistelu on vietävä henkilökohtaiselle tasolle, niiden mädättäjien kotioville, jotka tästä paskasta vastaavat.

Koska kenelläkään muulla ei tunnu olevan tarpeeksi pokkaa, MINÄ ryhdyn keräämään vastaavaa listaa suomalaisista suvakeista. Lähettäkää minulle tietonne eri suomalaisten suvakkien yhteystiedoista, kuten puhelinnumeroista, työosoitteista ja etenkin kotiosoitteista. Koostan ne yhteen ja julkaisen täällä, aina välillä päivittäen listaa. Laittakaa myös mukaan kuvaus ja mieluiten lähteet tiedolle, miksi ko. henkilö on  suvakki, joka ansaitsee kauhean kohtalon (jos ei ole ilmiselvää, että hän suvakki).

Yhteystietoni löytyvät täältä blogista.

Odotan ilomielin yhteydenottojanne.

Puhdistetaan Suomi tästä saastasta.

Mohamedin vankeus uudistetun Rikosseuraamusviraston hellässä huomassa

Muhammed the pig pedophile prophet

Jano poltti Mohamedin suuta. Hänen kielensä oli aivan kuiva. Häntä yskitti, mutta yskääkään ei tullut enää. Hänen oli lopulta pakko pyytää ja rukoilla, että dobermanni antaisi hänen juoda hieman vettä sen kupista. Dobermanni näykkäisi Mohamedia käteen, kun tämä kurotti kohti kuppia. Se ei yhtään pitänyt siitä, että sen piti jakaa kuppinsa moisen saastaisen elukan kanssa. Mohamed onnistui kuitenkin, pitkän sisäisen kamppailunsa jälkeen, puhuttelemaan koiraa kunnioittavasti ja alentuneesti ja lopulta koira antoi säälistä Mohamedin nauttia suullisen vettä sen vesikupista. Mohamed ja dobermanni jakoivat vesikupin yhdessä päivisin, muuta juomaveden lähdettä ei muslimirikolliselle vankilassa suotu.

Mohamed painui yöpuulle karsinaansa. Pitkä päivä uraanikaivoksessa ja valistusvideota katsoessa oli uuvuttanut hänet. Emakko ja sen puolisen tusinaa porsaita tekivät nuivasti Mohamedille tilaa heinien joukossa. Hänen kömpiessään paikoilleen hän huomasi sikojen ulostaneen juuri siihen kohtaan, johon hän vetäytyi. Hän oli lopen uupunut, eikä jaksanut enää ajatella sitä saastaa, jossa hän rypi yönsä. Hänen unensa kuitenkin keskeytyi, miten pian, sitä hän ei osannut sanoa, koska kelloa ei ollut, kun emakko virtsasi hänen kasvoilleen. Mohammed ei uskaltanut kuitenkaan liikahtaakaan, koska emakko oli äreä ja saattoi suuttuessaan hyökätä hänen päälleen. Onneksi aamulla Mohamed pääsisi suihkuun. Suihku oli tosin jaettu naapurivankilan homomiesten kanssa ja muslimit pääsivät sinne vain yksitellen – noin kahtakymmentä homomiestä kohden. Suihkusta tuli pitkä tälläkin kertaa, vartijoilla ei ollut mikään kiire ajaa uutta muslimia suihkuun niin kauan kuin vanhalla vielä tuntui riittävän ”hupia” siellä. Mohamedin päivä oli kuitenkin vasta alkamassa…

Mohamedillä oli tänään vapaata uraanikaivokselta, koska tänään oli hänen ”empatiakyvyn ja vastuunkannon” ohjelman vuoro. Koska Mohamed oli raiskannut suomalaisnaisen, eli oli seksuaalirikollinen, hänen kohdallaan se tarkoitti, että häntä opetettiin kokemaan, miltä raiskatusta tuntuu. Tällä tapaa hän osaisi itse asettua raiskatun asemaan ja ymmärtää tehneensä väärin. Mohamed asteli nöyränä kohti karsinaa, jossa oli lattiaan sidottu pukki. Neljä riuskaa miestä tarttui häneen kiinni ja sitoi hänet pukkiin kiinni. Hän kuuli jo takaa kiimaisen uroskarjun mylvintää. Hänen peräaukkoonsa siveltiin naarassian eritteitä ja uroskarju päästettiin vapaaksi. Se, mitä seuraavaksi tapahtui, on liian karmeaa kuvattavaksi, mutta muistutettakoon, että pelkästään sian orgasmi kestää 30 minuuttia.

”Empatiakyvyn ja vastuunkannon”-oppitunnin jälkeen oli vuorossa lounas. Aamupalansa Mohamed oli syönyt sikojen kanssa samasta kaukalosta karsinassaan. Siis siinä määrin, miten emakko ja tämän porsaat olivat hänelle ruokaa jättäneet jäljelle, eli hyvin vähän. Emakko oli hyvin kiukkuinen aamuisin, kun se oli nälkäinen, joten Mohamed ei edes yrittänyt kilpailla sen kanssa ruoasta. Lounaaksi oli tarjolla maksalaatikkoa, sianmaksasta tietenkin. Ruokajuomaksi oli tietenkin alkoholipitoista olutta. Ruokailu oli tietenkin periaatteessa vapaaehtoinen, mutta mikäli vangin paino putosi liikaa, häntä pakkoruokittiin nesteillä, joissa kaikissa oli sikapartikkeilta. Näin ollen Mohamedilla ei ollut oikeastaan edes vaihtoehtoa jättää syömättä. Oluessa oli alkoholia juuri sen verran, että lasillisestakin sitä tuli hieman humalaan, ennen kuin toleranssi kehittyi. Pitkän vankeusajan kuluessa monet muslimit alkoholisoituivatkin pahasti, mikä oli tietenkin siedätyshoidon kannalta erittäin positiivista. Olutta sai aina muutaman lasillisen halutessaan, ei kuitenkaan sen enempää, jottei päivä kuluisi liiankin mukavissa merkeissä.

Päivä kului töitä tehdessä, roskia kerätessä, sikojen karsinaa puhdistaessa ja koiria ulkoiluttaessa vankilan sisäpihalla. Vankila oli hyvin tarkka siitä, että sikojen karsina puhdistettiin päivällä ja vain päivällä, jotta sikojen eritteitä ehtisi kertyä karsinaan iltaa varten jo mukavia määriä. Niin ikään koiran suhteen oltiin tarkkoja, ulkoiluttajia vaihdettiin aina, jotta koira ei vahingossakaan muodostaisi mitään suhdetta ulkoiluttajaansa, vaan päinvastoin olisi muslimin herra, kuten pitääkin olla. Mohamediakin oli ohjeistettu, että koiraa ei saa missään nimessä käskeä, koska hän on koiran alapuolella ja hänen on tehtävä, mitä koira haluaa, eikä päinvastoin. Sitäkin pahempaa oli kuitenkin koirien ulosteiden keräily paljain käsin vankilan sisäpihalta, se oli Mohamedista erityisen nöyryyttävää. Välipalaksi Mohamed sai syödä koirankeksejä ja juoda taas vettä koiran juomakupista.

Iltapäivällä oli ”tietoiskun ja siedätyshoidon” aika. Muslimivangit kerättiin saliin ja heidät sidottiin tuoleihin kiinni, jotta he eivät voisi peittää korviaan tai repiä pois kuulokkeita, joita heille laitettiin päähän. Kuulokkeista kaikui islamia halventavia lauseita, Muhammedin, Allahin ja Koraanin pilkkaa. Tätä jatkui tovin aikaa, kunnes varsinainen ohjelma alkoi. Salin seinille ja kattoonkin heijastettiin Lars Viksin pilapiirroksia, kuvia ja videoita. Sisältö vaihteli aina päivästä toiseen. Joskus näytettiin homopornoa, jossa sian naamaria pitävä mies yhtyi mieheen, jonka pakaroihin oli tatuoitu ”Muhammed”. Sikamiehen selässä luki ”Allah”. Allah-sika siis kirjaimellisesti harrasti homoseksiä Muhammedin kanssa ja Mohamed joutui kuulemaan kuulokkeistaan huohotusta, Allahin ja Muhammedin homorakastelun ääniä. Mikäli vartijat huomasivat, että hän piti silmiään kiinni, nämä antoivat hänelle välittömästi sähköiskuja. Olennaista oli ”siedätyshoidon” kannalta, että Mohamed näki ja kuuli kaiken olennaisen. Raivoaminen ei auttanut mitään. Huutaa ei edes voinut, koska heillä kaikilla oli suukapulat paikoillaan, joskaan ei se mitään olisi auttanutkaan, koska kuulokkeiden läpi ei olisi huutoa kuulunut. Tuntikausia jatkuva rienaus mursi vähitellen pahimmankin muslimin selkärangan.

Lopulta ”tietoisku ja siedätyshoito” oli ohitse. Oli päivällisen vuoro. Se oli tällä kertaa jauhelihaperunalaatikkoa, sianlihasta, tietenkin. Juotavaksi oli tällä kertaa mietoa viiniä. Mohamedia ärsytti viinissä erityisesti se, että se oli valmistettu Israelissa juuri täsmälleen tätä tarkoitusta varten. Mohamedin verenpaine nousi, kun hän ajatteli iloisesti nauravia kibbutsin koukkunokkaisia asukkaita, jotka poimivat rypäleitä, tietäen niiden päätyvän hänenlaistensa yhteiskunnan sikojen ja loisten vatsaan viinin muodossa. Mutta vaihtoehtoa ei taaskaan ollut. Hän puri hammasta yhteen ja alkoi jo tyytyä kohtaloonsa.

Päivällisen jälkeen oli vuorossa päivän rennompi osuus. Muslimivangeille oli tarjolla silmänruokaa, heidät ahdettiin kaltereiden taakse ja heidän eteensä tuli joukko valkoihoisia strippareita. Näiden vaatteet vähenivät vähenemistään ja osa vangeista heittäytyi hullun kiilto silmissään kaltereita vasten, yrittäen päästä koskemaan näitä naisia, siinä tietenkään onnistumatta. Juuri kun kiihko muslimien jalkojen välissä kasvoi huippuunsa, esitys loppui. Mohamed ei voinut masturboida, koska se oli syntiä, eikä voinut harrastaa homoseksiä vankilatovereidensakaan kanssa, koska sekin oli luonnollisesti syntiä. Häntä lievästi sanottuna vitutti kuin viittä pientä oravaa. Mitään keinoa paineiden purkautumiseen ei ollut, ei ainakaan sellaista, joka olisi halal. Tätä kidutusta jatkuisi päivästä toiseen, viikosta toiseen, koko Mohamedin 8 vuoden vankeustuomion ajan. Siitä oli vielä pitkä kakku jäljellä. Sen jälkeen Mohamed olisikin joko siedättynyt yhteiskuntakelpoiseksi ex-muslimiksi, tappanut itsensä tai lähtenyt helvetin kuuseen Suomesta.

Ennen vapautumistaan Mohamedin oli kuitenkin läpäistävä yksi koe. Hänen oli revittävä, vankilatovereidensa silmien edessä, Koraani. Hänen oli tallottava sitä ja siitä revittyjä sivuja jalkoihinsa. Hänen oli poltettava lopulta koko Koraani ja täten osoitettava, että hän ei ollut enää tuo sairaan taikauskon vanki, vaan kykenevä ottamaan itse vastuuta omasta käytöksestään ja toimimaan järjen – eikä taikauskon mukaan. Mikäli hän vähänkin epäröi tässä kohtaa, hänen piti suorittaa koko tuomionsa alusta alkaen uudestaan ja se oli pitkä aika se se.

Ai itsemurha? Ehei, se ei ollut vaihtoehtona edes vankilassa. Tai oli, mutta se oli hankala toteuttaa, koska sen mahdollisuus oli pyritty minimoimaan. Itsemurhassa onnistuneiden kohtalo ei tosin ollut sekään kovinkaan mukava. Heidät näet haudattaisiin yhdessä tuoreeltaan tapetun sian kanssa samaan monttuun, tunkiolle, jonne sikojen ulosteet siivottiin. Jotkut vartijat kertoivat, että suurta hupia oli koettaa sulloa muslimi sian sisälle, mikäli sika oli tarpeeksi iso ja muslimi tarpeeksi pieni, saatettiin siinä onnistuakkin. Joku oli kuulemma vielä, ihan puhdasta vittumaisuuttaan, ommellut tämmöisen sian vielä umpeenkin, mutta se saattoi olla vain ilkeää huhua. Joka tapauksessa, se oli pelottavaa Mohamedista. Sitä sen pitikin olla. Sillä sitä ja vain sitä Mohamed uskoi ja totteli. Pelkoa. Väkivaltaa. Nöyryytystä. Se tepsi. Pahimpaankin jihadistiin.

Vankeinhoidon uudistus oli ollut kallis, mutta ehdottoman tarpeellinen toteuttaa. Joitain ”tuottojakin” toki saatiin, koska muslimien rikollisuus oli kummasti romahtanut vankeinhoitouudistuksen tultua käyttöön. Pieniä lisätuloja tuli myös siitä, että ympäri vankilaa oli satoja tv-kameroita, jotka välittivät leikkaamatonta videokuvaa nettiin halukkaille maksajille. Jotkin kamerat olivat toki ilmaisia, ”opetusmielessä”, kuten se kamera, joka kuvaa Mohamedin ja karjun kohtaamista karsinassa joka viikko. Se olikin erittäin suosittua hupia ja herätti pelkoa ja osaltaan ennaltaehkäisi vastaavien seksuaalirikosten toteutumista, jotka olivat muinoin olleet suuri ongelma Suomessa.

Saastaiset somalilaumat raiskasivat taas!

Kyllä luulisi jo tyhmemmällekin suomalaiselle menevän jakeluun, että nämä elukat eivät tottele muuta kuin lyijyä. Törkeä joukkoraiskaus Tapanilassa loisten toimesta, jälleen kerran! Nämä elukat ovat nimiltään ja tunnistetiedoiltaan seuraavat:

  • Mustafa Nur Mohammed, syntynyt 9.1.1997.
  • Mohamed Ahmed, syntynyt 19.3.1999.
  • Saaid Said Aweis, syntynyt 9.4.1999.
  • Mahamed Nur Gutale, syntynyt 23.6.1998.
  • Abdijamiib Abdi Jama, syntynyt 10.6.1997.

Pistäkää mieleen. Internet kyllä muistaa heidät kanssa. He ovat jatkossa vapaata riistaa. Kenen tahansa täysin oikeutetun väkivallan ja murhan kohteita. Mitään armoa he eivät ansaitse. Suomen ”oikeuslaitos” ei tee muuta kuin silittele heidän päätään, joten kansalaisten lienee siis syytä ottaa oikeus omiin käsiinsä. Vai miten monta suomalaisnaista pitää vielä joutua raiskatuksi, ennen kuin kansa vihdoin ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja yksinkertaisesti lahtaa kaikki nämä saastat julkisesti ja hyvin, hyvin verisesti? Onko kansa jo niin aivopesty ja alistettu, että sen primitiivisimmätkin selviytymisvaistot on tukahdutettu? Jos näin on, toivo on kokonaan menetetty. Suomi on menetetty. Länsimainen sivistys ja yhteiskunta on historiaa.

Suomalainen media koettaa parhaansa mukaan hyysätä tapahtunutta. Helsingin Sanomat jäi housut kintuissa kiinni vääristelystä ja peittelystä jutun osalta, kuten Jussi Halla-ahokin kertoi, katsokaapa kuvia ja aikaa, jolloin ne on otettu. Tämmöistä paskaa meille tarjoaa valtamedia!

hesari
Entä, miten näiden saastaisten maahantunkeutujien kaverit suhtautuvat tapahtuneeseen jne.? Katsokaapa tätä:

sompat
Nämä kaikki raiskaajat ja jokainen heitä ihannoiva ja puolusteleva mamu pitää heittää suoraan keskitysleiriin, tai lähettää ongelmajätelaitokselle poltettavaksi. Eivät nämä elukat ansaitse mitään muuta kuin kuoleman. Eihän näistä paskoista mitään ikinä tule – muuta kuin harmia meille muille ihmisille. Naamat ja nimet talteen ja joukkotuhonta valmisteluun vaan. Sillä se ongelma poistuu, kun pistetään krematoriot sauhuamaan neekerinlihasta. Eikä ehkä tarvitse kuin muutamia tuhansia näitä ählämeitä polttaa elävältä, kun loput tajuavat suksia helvettiin täältä meitä häiritsemästä ja yhteiskuntaamme pilaamasta. Ne, jotka ovat tarpeeksi tyhmiä pysymään täällä, saavat kokea loppunsa polttouunin puhdistavissa lieskoissa, kun Suomen kansa tulee tolkkuihinsa ja pistää tälle sairaalle nykymenolle stopin. Pysyvän stopin.

Yleisradio lukee Koraanin!

On selvästi jälleen ylitetty yksi rajapyykki. Enää ei riitä, että Yleisradio jauhaa paskaansa islamin ihanuuksista ja maahanmuuton rikkauksista, nyt tämä paskalafka on nostanut mielipuolisuutensa uusiin sfääreihin. Yleisradio aikoo lukea koko Koraanin radiossa ja samalla päästää myös islam”asiantuntijan” ääneen selostamaan sitä.

Voiko oikeasti härskimpää temppua tehdä, kuin pakkosyöttää verovaroilla Koraania koko Suomeen? Tämä on kuin ensiksi varastaisi rahasi, sitten ostaisi niillä rahoilla paskaa ja lopulta tunkisi tuon paskan väkisin kaikkien suomalaisten korviin. Pahempaa häpäisyä suomalaisille ja alistuvuuden merkkiä muslimeille ei Yleisradio voisi enää tehdä. Tai no, kyllä varmaan kohta Yle tarjoaa ohjelmia, joissa kerrotaan naisten ympärileikkauksien hienoudesta (poikien ympärileikkauksien ihanuudesta on Yle jo antanutkin kantansa) ja hunnuttamisen tärkeydestä, sekä esitellään pedofiliaa normaalina mukavana pikkujuttuna ”Hei Muhiskin teki näin”.

Ei jumalauta että nostaa verenpaineita nyt! Koraani! Radiosta! Suomessa! Sinun verovaroillasi!

Nämä saatanan petolliset toimittajat ja ohjelmapäälliköt pitäisi vetää narun jatkoksi Pasilan tv-tornista. Sinne vaan riviin roikkumaan, kyllä sinne mahtuu. Siinäpä olisi näkyä, saatana. Naru kaulaan ja kiikkuun vaan, koko pääkaupunkiseudun nähtäväksi. Yleisradio itsessään pitäisi lopettaa, eikä toki vain siksi, että se on valtion virallinen aivopesutoimisto, vaan ihan vaan siksikin, että se on tarpeeton. Matalaksi vaan koko lafka, vastaavat toimittajat ja pahiten törttöilleet toimittajat kiikkuun ja loput toimittajat suoraan keskitysleirille vaan. Ei mitään armoa näille kusipäille!

Yleisradio voisi sen sijaan pistää eetteriin vaikkapa tämmöisen pätkän, siinäpä olisikin ählämeille ja heidän kulliensa imijöille sulateltavaa: